Eilisen epidosin jälkeen juttelin oman äitini kanssa asiasta (livenä, en puhelimessa) , menin hänen luokseen itkuisena lapset kainalossa kun en tiennyt minne mennä.
Äitini vähätteli asiaa ja sanoi etten voi olla näin herkkänahkainen, kyseessä on kuitenkin hyvä ja rakastava isä, ja lapset ei siitä kuulemma mene rikki jos joskus kurittaa.
Luulin saavani tukea äidiltäni mutta hän asettuikin mieheni puolelle. Sanoi etten saa missään nimessä tehdä mitään radikaalia joka mustamaalaisi miestä, pahoinpitelijäksi syyttely on niin iso juttu ettei sitä muutaman läpsäisyn ja tukistuksen takia kannata, eikä saa mennä tekemään.
Kysyin että meneekö mieheni kasvojen säilytys lasten henkisen hyvinvoinnin edelle, äitini sanoi ettei minun lapsillani ole mitään hätää ja käski minun mennä itseeni.
Itse olen sitä mieltä että mieheni ei ole koskaan ollutkaan hyvä eikä rakastava isä, aina vihainen tai ärtynyt lapsille, ei tee heidän kanssaan mitään ja väsyneenä käy fyysisesti käsiksi. Mutta sellaisia miehet kuulemma on, eikä siitä voi mieltään pahoittaa.
Eli sieltäkään en saanut tukea. Seuraava askel on sosiaalitoimi. Luulen niin. Jos löytyisi naista tehdä se. Olen todella surullinen.