ysv-foorumi.com

Ryöstin just - taas - säästöpossuani. Jotta pääsen ruokakauppaan. Ja etsimään kirppikseltä pienimmälle kevääksi kenkiä. Jotenkin kestin tuota säästöpossun ryöstämistä parikymppisenä, mutta nyt yli kolmekymppisenä tämä alkaa ahdistaa. Tietysti pitäis olla onnellinen, että sinne säästöpossuun edes kertyy joskus jotain.
Haluaisin töihin. Ja en halua. Pääsisisin kyllä tarjoilijaksi, ja kahvilaneidiksi. Mutta sitä ei kestä sen enempää pää kuin kroppakaan. Vakituisessa työssä olen ollut viimeksi 2002.. Sen jälkeen kuntoutusrahalla, sairaslomalla, pätkätöissä, työttömänä, äitiyslomalla.. Eli kela on käytännössä maksanut mulle viimeiset 7 vuotta. Parasta aikaa odotan päätöstä viimeisimmästä sairaspäivärahahakemuksesta.
Oon siis kroonisesti sairas. Fyysisesti. Pääsen (toivottavasti) syksyllä leikkaukseen. Ja sitten sen lisäksi olen masentunut ja ahdistunut. Sitäkin kroonisesti. Tuntuu, että vaikka miten yritän, niin tämä elämä ei vaan päästä mua eteenpäin. Kyllä mä kymmenen vuotta sitten kuvittelin olevani tässä elämänvaiheessa jo vakituisesti työelämässä ym. Olen insinööri, mutten ikinä ole päässyt niitäkään töitä tekemään. Tarjoilijaksi kelpaan, mutta tosiaan niitä töitä kroppa kestää max. 2kk jonka jälkeen parantelen itseäni puoli vuotta. Ei siinäkään ole yhtään mitään järkeä. Olen tähän niin väsynyt. Ja silti on pakko jaksaa. En voi luovuttakaan, vaikka kyllä oikeasti mieli välillä tekisi. Lääkehoidot mulla on kokeiltu viimeiseen saakka. Tämä viimeisin myrkky auttoi kuukauden, mutta nyt on sitten taas alamäki alkanut. Ja tämä myrkky oli tosiaan se viimeinen, mitään ei ole enää koetettavissa. Lähipiirille tämä mun sairastaminen on jo riittävän raskasta, joten en voi kenellekään heille purkaa sitä, että en jaksa. Yritän pitää kasassa jonkunlaista kuorta. Vanhempani ovat jo iäkkäitä ja sisarukseni aiheuttavat heille jo riittävästi henkisiä murheita, joten en halua niitä lisätä. Ja kun ei tälle kukaan voi mitään.

Mitä antaisinkaan siitä, että saisin elää ihan tavallista, normaalia elämää. Ilman kipuja ja ikuisia, loputtomia rahamurheita. Miten haluaisin joskus voivani ostaa ihanalle pienelle tytölleni jotain uutta ja kaunista, ihan kaupasta. Tai ihan uudet ja hyvät kengät. Kyllähän sitä kirppikseltä löytää kaikenlaista ihan nättiäkin, kun ahkerasti kiertää, mutta joskus kun erehdyn jonnekin lastenosastolle, tai netin kauppoihin, niin kyllä välillä kaihertaa. Ja kaikki vaan sen vuoksi, että mun typerä kroppani ei toimi niinkuin pitäisi ja hajoaa sisältäpäin vuosi vuodelta enemmän. Olen erilaisiin lääkkeisiin ja lääkäreihin saanut pistää sellaisen summan rahaa, että sillä olisi vaikka ostanut auton. Aika uuden auton. Tai paljon jotain pienempää, mutta tärkeämpää.

Ei tasan mene elämässä, toiset saa huonommat hiihtokengät kuin toiset. Mutta kyllä silti välillä väsyttää. Paljon.

En osaa sanoa oikein mitään. Ymmärrän kumminkin ehkä hieman oloasi, kun itsekin olen kroonisesti selästäni sairas. Vaikka sairaus just nyt on aika hyvällä mallilla, niin koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo mukanaan.

Ja,koska meillekin on ysvin ihanien ihmisten kautta tullut kaikkea ihanaa pyyteeettömästi,tahtoisin tässä tarjota: jos tahdot laittaa yv:tä ,voisin lähettää jotain piristävää tytöllesi,mikäli sopivaa kokoa meiltä löytyy. Turhaan minä näitä kaikkia kierrä'tykseen raahaan,jos joku ilahtuisi suoraan. Koossa 80-86 löytynee jotain uuttakin,mikäli se siis on sopiva koko,muissakin lupaan jotain löytää hullusta tavaravyörystämme. Kerro vaikka lapsesi ikä ja vaatekoko,ja katsotaan mitä keksitään. Ihan vaan jotta Sinunkin kevääseesi löytyisi jotain yhtä piristävää kuin minulle pahimpina rahaongelmien keskellä vietteetyjen hetkien keskelle.

Peesin Hilmapullaa: olisin onnellinen, jos antaisit minun auttaa. Voisin hankkia sinulle tai tyttärellesi jotain sellaista, joka ilahduttaisi teitä. Minullakin on fyysinen sairaus (I-tyypin diabetes), mutta se ei onneksi vaikuta mun elämääni muuten kuin siten, että ymmärrän mistä puhut ja haluan auttaa.

Laita minulle yv? Tämä on ihan vilpittömästi sanottu, haluaisin oikeasti olla jollain tavalla avuksi. Raha on jakamista varten, ja jos mulla sitä sen verran on että voin sua auttaa niin annathan mun tehdä sen?

Minäkin niin mieluusti auttaisin ja jakaisin tästä omasta runsaudestani! Vaikka ymmärrän sen, että iso osa tuota *tutusta ja väsymystä on juuri se, että kun ei voi valita. Kun ei ole rahaa ja on otettava se mitä saa. Mutta ihan oikeesti, jos haluat vastaanottaa apua, niin sitä varmasti löytyy! Jos et ihan kaikille halua kertoa kuka olet, niin minä voin vaikka koordinoida ja koota teille pakettia ja siihen jotain kivaa. Jos tyttö on alle viisivuotias, niin takuulla löytyy vaatetta, hyvin vähän käytettyäkin Tai lorukortteja, tai kirjoja, tai vaikka tarroja tai jotain kivaa extraa. Ja äitikin varmaan kaipaisi semmoista... Kun niin monta kertaa tämän viestin kävin lukemassa, mutta jotenkin ei osaa sanoa sitä, kun tuntuu että jos apua tarjoaa, niin... äh. Kun ei sillä konkreettisella avulla kuitenkaan voi antaa sinulle terveyttä, mahdollisuutta ihan itse mennä kauppaan ja valita just sen mistä tykkää, voimia. Mutta jos yhtään tuntuu, niin laita mulle yv, luulen että me Elinan ja Hilmapullan kanssa keksitään ainakin teille jotain Ja jos ihan oikeasti voit sanoa että teiltä puuttuu jotain, niin juuri sitä, eikä vain jotain.

enuuna kirjoitti:[hug] Mutta jos yhtään tuntuu, niin laita mulle yv, luulen että me Elinan ja Hilmapullan kanssa keksitään ainakin teille jotain Ja jos ihan oikeasti voit sanoa että teiltä puuttuu jotain, niin juuri sitä, eikä vain jotain.

Minäkin haluaisin osallistua.

Voisinko jotenkin auttaa?

Minäkin voisin osallistua.

Minä myös!

Voimia!
Minäkin haluan auttaa. Jos voisin terveyttä lähettää, toimittaisin sitä SUURET määrät, mutta kun se ei onnistu, auttaisin mieluusti jollain muulla tavalla.

Haluaisin olla mukana! sitä kengännumeroa jäin miettimään...

Minä myös hengessä mukana

Haluaisin tulla mukaan myös . Ja uutta voisi täältäkin löytyä, jos vain koko on sopiva. Kävin minäkin lukemassa, mutta kun ei ollut sanoja heti niin sitten se vähäinenkin jäi kirjoittamatta.

Ilmottakaa tänne ja jos jotain aletaan keräämään!