En tiedä miten päästä eteenpäin tästä. Liittyy kuritusväkivaltaa jos joku ei siitä halua lukea.
Pari kuukautta sitten lapset olivat vanhemmillani viikonlopun. Sieltä kotiintullessa isompi (13v) kertoi isäni suuttuneen pienemmälle (reilusti alle kouluikäinen) ja lyöneen tätä kerran. Läimäyttäneen. Pienempi kertoi tilanteesta samalla tavalla kun sitä häneltä erikseen kysyin. En keksi yhtään syytä miksi lapseni valehtelisi asiasta.
Minua on lyöty lapsena ja olen vannonut ettei kukaan tee niin minun lapsilleni. Olen tehnyt tämän jo esikoista odottaessa myös vanhemmilleni selväksi ja aiheesta silloin pari kertaa riideltiinkin, sillä etenkin isäni mielestä ”kuri pitää olla ja joskus se ei vaan muuten mene perille”. Sain myös ennustuksia siitä että mieleni kyllä muuttuu kun lapset kasvavat jne, jne, ja arveluita siitä etten muuten saa niitä uskomaan mitään. Myöhemmin toki ovat myöntäneet ettei minun vanhemmuudessa ole mitään vikaa ja usein kehuneet miten ihania ja hyvin kasvatettuja lapsenlapsensa ovatkaan. Välini vanhempiini on muutenkin olleet koko aikuisikäni hyvät, arvostavat ja lämpimät. Koskaan eivät ole minun lapsuudessa kokemaani väkivaltaa anteeksi pyytäneet, mutta olen tähän asti luottanut, että eivät sitä enää toista ja tavallaan nämä 13 vuotta ottanut sellaisena ääneen sanomattomana katumuksen merkkinä senkin miten paljon paremmin ovat lapsieni kanssa toimineet kuin minun.
Mutta tämä pudotti kyllä pohjan pois siltä kaikelta. Nosti lapsuustraumat pintaan rytinällä ja murensi luottamuksen täysin.
Pahinta on, että isäni kiistää koko asian. Väittää lapseni valehtelevan vaikka hänkään ei osaa keksiä mitään syytä miksi niin tekisi. En pysty antamaan anteeksi jotain jota ei muka ole edes tapahtunut joten ei sitä tietysti voi silloin pahoitellakaan. Joten emme ole puheväleissä nyt. Tapahtuneesta on jo viikkoja. En tiedä mitä tehdä. En tahtoisi menettää välejä heihin kokonaan, mutta en vaan tiedä kuinka olla tekemisissäkään kun olen niin vihainen, pettynyt ja ahdistunut koko asiasta.
Voisiko joku sanoa edes jotakin? Juhannus tulee ja en voi mennä vanhempieni luokse enkä ole koskaan viettänyt sitä missään muualla.