Voi ei, mikä vastaanotto sinulla on ollut äitisi luona! Olen todella pahoillani puolestasi!
Edellisten peesissä voisin arvuutella, että varmaankin juuri sukupolvien kasvatuskäytänteiden erosta on kyse, ja juuri siitä, että "omaa pesää ei mustamaalata". Tuo järjetön uskomus, joka tänäpäivänäkin mahdollistaa aivan uskomatonta käytöstä perheen sisällä.
Ehdottamasti vaadit miehesi keskustelmaan perheneuvolaan tms tahon luo, joka antaa konkreettisia neuvoja noihin tilanteisiin, jossa hermojen mennessä tapahtuu fyysistä kuritusta. Kannattaa ehkä olla yhteydessä etukäteen siihen tahoon, tiedustella heidän kantojaan ja ohjeitaan.
Jos miehesi ei suostu lähtemään, kerro, että fyysinen rankaisu on laissa kielletty ja seuraava vaihtoehto on rikosilmoitus.
Onko miehelläsi muuten kaikki hyvin? Ei uupumusta? Tyytyväinen yleensä omaan elämäntilanteeseensa? Onnellinen?
Näihin ei todellakaan tarvitse vastata. Vain pohdiskelua varten heittelen kysymyksiä.
Vaikea kuvitella, että elämäänsä tyytyväinen ja onnellinen ihminen tiuskisi, halveksuisi, olisi ärtynyt, vihainen jne lähimmilleen.
Usein paha olo, mistä se ikinä sitten onkaan lähtöisin, heijastuu ensimmäisinä niihin lähimpiin.
Asiallisen keskusteluyhteyden puuttuessa turvakoti on varmasti myös hyvä vaihtoehto. Saat itse etäisyyttä asioihin, ammatti-ihmisten apua tilanteen kartoitukseen ja tueksesi sekä ehdottomasti lapsille väkivallattoman ympäristön ja selkeän viestin, että et hyväksi heidän satuttamistaan - kenenkään, edes oman vanhemman toimesta.
Voimia!