Kun työt ei enää kiinnosta

[ammatillinen kriisi]

Minulla on ulkopuolisin silmin hyvä, vakituinen työpaikka suuressa finanssialan yrityksessä, mutta minua ei kiinnosta ne työt yhtään, vaikka olen ihan omasta halusta kouluttautunut alalle ja ollut alalla 10 vuotta.

Minua ei vaan kiinnosta mennä takaisin naisvaltaiseen työpaikkaan, jossa juorutaan muista pahaa, työmäärä on kasvanut jatkuvasti, vaikka pomon mielestä alan sähköistyminen on vähentänyt työmäärää (ei ole vähentänyt; työt ovat muuttuneet enemmän ongelmien ratkaisemiseksi ja se vie enemmän aikaa kuin peruspalvelut), töissä on jatkuva kiire, stressi, kuukausittaiset myyntitavoitteet jne
Lisäksi olen havainnut olevani liian empaattinen työhöni (kannan siis henkisesti töitä kotiin ) eikä työ ole (vihreiden) arvojeni mukaista.
Olin muutaman vuoden ollut töissä kun ensimmäisen kerran paloin loppuun. Onneksi pääsin pitkän odotuksen jälkeen äitiyslomalle.

Hoitovapaalla aion nyt olla sen 3 vuotta; olisin varmasti pitempäänkin, jos se olisi mahdollista

Olen jo pitkään miettinyt ja pyöritellyt itselleni uutta ammattia. Uskallus hypätä pois "tutusta ja turvallisesta" vain puuttuu.

Onko kohtalotovereita?

[seljan]

En oo kohtalotoveri, mutta tulin vaan sanomaan, että varmasti kannattaa kokeilla jotain uutta Siis rohkeutta toivotan! Käy vaikka alkuun ammatinvalintapsykologilla, jos on vaikeuksia keksiä mihin suuntaan lähtis.

[ammatillinen kriisi]

^Kiitos tsempistä!
Vieläkin täällä pyörittelen ja mietiskelen.

Mitenkäs opiskelu hoitovapaan aikana? Siis jos hoitaisin lapset kuitenkin kotona ja opiskelisin toisen ammatin iltapuhteina?
Meneekö Kelan kanssa sukset ristiin? Saako kotihoidontukea JA opintotukea (vai mitä se nyt onkaan) vai vain jompaa kumpaa?

Pitäisikö tällaisesta opiskelusta ilmoittaa vakityöpaikkaan

[t.i.t.u]

Liputan kovasti työssä viihtymisen puolesta! Eli jos vain suinkin olet löytänyt mielenkiintoisemman alan mitä opiskella, niin kannustaisin yrittämään. Alaasi tuntematta, onko jotain koulutusta, joka liippaisi edes hieman entistä tutkintoasi mutta olisi likempänä omia arvojasi? Finanssipuolesta tulee mieleen ystäväni, joka on suorittanut ympäristöjohtamisen tutkinnon, meneekö edes lähelle? Tällä ajan takaa sitä, että voisi olla etua (sekä konkreetisti työnteossa ja -saannissa että cv:ssä et näyttäisi takinkääntäjältä, vaan hieman painotusta muuttaneelta, eriskoistujalta ) jos saat jotenkin hyödynnettyä koulutustasi ja uraasi myös uudessa projektissasi.

Mitenkäs opiskelu hoitovapaan aikana? Siis jos hoitaisin lapset kuitenkin kotona ja opiskelisin toisen ammatin iltapuhteina?
Meneekö Kelan kanssa sukset ristiin? Saako kotihoidontukea JA opintotukea (vai mitä se nyt onkaan) vai vain jompaa kumpaa?

Pitäisikö tällaisesta opiskelusta ilmoittaa vakityöpaikkaan

Minä olen nostanut opintotukea ja kotihoidontukea samanaikaisesti vielä alkuvuonna, en usko tilanteen aivan radikaalisti muuttuneen. Kotihoidontuki lasketaan tuloksi suhteessa opintotukeen, eli jos teet muutakin työkeikkaa, niin sitten kannattaa tulorajoja tarkkailla. Tuohon jälkimmäiseen en osaa vastata, kun olin ennen äitiyslomaa osittaisella opintovapaalla, niin kyllähän kaikki projektini tiesivät.
Onnea matkaan! ja kirjoittelehan kuulumisiasi!

[Dagny]

Mutta opintotukea saadakseen opiskelujen pitää olla päätoimista, mitä iltaopiskelu ei useinkaan ole.

Itse sain puoli vuotta kotihoidon tukea ja opintotukea ja oli se rankkaa. Sitten saimme kuulla että lapsi saa olla 5 päivää kuussa hoidossa ilman että kotihoidontuki katkeaa ja se olikin sitten tosi tervetullut henkireikä. Noina hoitopäivinä pääsi sitten tentteihin ja luennoille.

Tsemppiä sopivan alan löytämiseen!

[t.i.t.u]

Mutta opintotukea saadakseen opiskelujen pitää olla päätoimista, mitä iltaopiskelu ei useinkaan ole.

tosiaan, hyvä pointti, ajattelin iltaopiskeluna iltaisin tenttiin lukemista, eli opiskelua yliopistossa lähinnä tenttimällä, pahoittelen!

[Tundra]

Minäkin tulin ehdottamaan jotain täydennyskoulutusta tms. eikä kokonaan ammatin vaihtoa. Koulutuksellasi saa varmasti töitä muualtakin kuin tuosta yhdestä firmasta! Jos työssä ei viihdy, ei siinä kannata minusta koko elämäänsä tuhlata. Toisaalta, on muistettava että työ on vaan työtä eikä sellaista työtä varmaan olekaan joka olisi aina ja joka päivä siistiä.

Ja hoitovapaalla opiskelu ei mielestäni kuulu työnantajalle pätkääkään.

[ammatillinen kriisi]

Täällä sitä nyt sitten täytellään hakupapereita ihan uudelle alalle.
Tuo opiskelu on ilta-ja vkl opiskelua ja johtaisi uuteen tutkintoon, joten periaatteessa se on päätoimista, mutta onkohan se sitä KELAn silmissä

Ammatinvalintapsykologille oli aivan mielettömät jonot, joten tähän hätään tyydyin netistä löytyviin testeihin.

Ympäristöjohtamiset tutkintoakin katsoin, mutta sen perässä täytyisi muuttaa. Se ei nyt tähän elämäntilanteeseen sovi

Kiitos tuuppauksista ja näkökulmista. Olette ihania

[Dagny]

Kysy KELAsta miten tulkitsevat kyseisen opiskelumuodon päätoimisuuden. Ainakin siinä oli joku opintopisteitä tietyssä ajassa tultava tietty määrä -raja joka vaikuttaa siihen katsotaanko päätoimiseksi.

[Elina 36]

^5 op kuussa on se raja. Ja mä voin kyllä ilmoittautua ihmiseksi, joka kriiseilee parhaillaan oman työnsä kiinnostamattomuuden kanssa. Olen valmistumassa tohtoriksi pian ja teen sihteerihommia yliopistossa... Että sillai. Olen ollut samoissa hommissa jo 13 vuotta, olisko aika vaihtaa paikkaa?

[toinen alanvaihtaja]

Mulla on vähän saman tilanne. Olen heti lukion jälkeen opiskellut itselleni amk-tasoisen ammatin, ja sitä työtä olen tehnyt (pitkät äitiyslomat ja hoitovapaat poislukien) kohta 14 vuotta. Jo pian valmistumiseni jälkeen tiesin olevani väärällä alalla, mutta sitten tuli lapsia, asuntolainaa ja oli vaan aina helppoa palata vakkaripaikkaan. Ala on muuttunut paljon valmistumiseni jälkeen, ehkä halua tehdä tätä eläkeikään asti. Nyt minut on irtisanottu (tuot. ja taloud. syistä, eli ei minusta itsestäni johtuen) ja otan tämän uutena mahdollisuutena. Luen korkeakoulun pääsykokeisiin haaveenani päästä opiskelemaan ja vaihtaa täysin alaa.

Tsemppiä sinulle muutokseen! Todellakin tiedän, miltä tuntuu tehdä työtä, josta ei nauti ja olen myös sitä mieltä, että nuoruuden virheestä (se väärä ammatinvalinta) on turha rangaista itseään loppuelämäänsä.

[hilla87]

Sitten saimme kuulla että lapsi saa olla 5 päivää kuussa hoidossa ilman että kotihoidontuki katkeaa

Eli jos lapset olisi vaikka kerran viikossa hoidossa, niin ei menetä kotihoidontukea?? Onko tästä jossain lisätietoa (kela?)? En ole ennen tämmöisestä kuullut ja voisi olla jossain vaiheessa ihan hyvä juttu. Voikohan tässä olla paikkakuntakohtaisia eroja? Ap:n asiaan en osaa kommentoida...

[Sunflower]

Mä olen opiskellut hoitovapaalla (olen edelleen hoitovapaalla ja jo uuden ammatin mukaisessa työssä) lähihoitajaksi. Lähihoitajaopiskelu oli päiväopiskelua (päätomista) ja sain opintotukea (lapset oli päiväkodissa). Hoitovapaalla olen kaupan alalta. Olen ilmoittanut työnantajalle vaan jääväni hoitovapaalle, en ole ilmoittanut opiskelevani tai olevani toisen alan työssä. En aio palata kaupan alan työhöni kun korkeintaan käväsemään (henkilökuntaetujen takia).

Mulla on takana ravintola-alan peruslinja ja merkonomi-opinnot. Merkonomiksi opiskelin iltaopiskeluna, en saanut opintotukea koska opetusta oli ma-to iltoina n. 3 h illassa eikä täyttänyt opintotuki-kriteereitä.

Kannustan vaihtamaan alaa / opiskelemaan lisää jos se vaan mitenkään on mahdollista taloudellisesti ajateltuna. Omalla kohdalla työn mielekkyys ainakin parani.

[ammatillinen kriisi]

Kiitos kaikille!
Hain opiskelemaan uutta alaa.
Kävin jo haastattelussakin ja ensi viikolla saan tietää, pääsenkö opiskelemaan

[ragamuffin]

Olen ilmoittanut työnantajalle vaan jääväni hoitovapaalle, en ole ilmoittanut opiskelevani tai olevani toisen alan työssä. En aio palata kaupan alan työhöni kun korkeintaan käväsemään (henkilökuntaetujen takia).

Työnantajalta pitää olla lupa, että voi tehdä hoitovapaalla töitä muualle! Opiskelusta en tiedä tarvitseeko, mutta työnteosta kyllä.