Tämä nuorempi sen sijaan on minusta "outo" tapaus : puree muita lapsia (ei joka lasta eikä aina), tuuppii, lyö, ronkkii kotona joka paikan, touhuaa kaikessa mihin pääsee. Eläimiä kohtaan on välinpitämätön. Kenenkään lemmikkiä ei onneksi ole torpannut. Yöt menee siten että lapsi heräilee tämäntästä. Hän tulee pinniksestä meidän väliin ja reuhkaa aikansa kunnes mies nostaa takaisin omaan pinnikseen. Taas nukkuu hetken, pian on jälleen meidän välissä. Eihän siinä pysty nukkumaan kun toinen potkii ja reuhkaa. Nukkuu tosin siinä, mutta minä ja mies ei
Yöunet on n. 00:00-7:30.Päiväunet ovat n. 2 tuntia. Niille nukahtaa itse sentäs. Mikään ei tunnu kiinnostavan. Ei lastenohjelmat, ei lelut. Ei varsinkaan nuo lelut
Jotkut purkit on mielenkiintoisia ja niiden kanssa touhuaa jonkun hetken. Itse ei malta syödä. Lapsi pitää syöttää ja koko ajan pitää olla viihdykettä muutoin ei kestä paikoillaan. Tosin joskus syö itse ja ilman viihdykettä. Nyt parhaillaan tyhjentää olkkarin pöytää
Just meni eteiseen, ei nyt on jo vessassa. Kohta sammuttaa tietty telkkarin, repii isäänsä, saattaa purrakin, pissata sohvalle (on täysin päiväkuiva), tyhjentää keittiön kaappeja. Isompaa sisarusta äsken repi hiuksista, nipisti ja töni.Olen täysin väsynyt tähän kaikkeen. En jaksa enää edes ajatella. Älkää hyvät ihmiset syyllistäkö minua. En ole kasvattanut mielestäni lapsesta tällaista tyrannia. Säännöt on, on rajat ja teot johtavat seuraamuksiin, mitä on mm. nurkka, jäähy jne. Huonoa käytöstä ei olla noteerattu, ollaan jätetty huomiotta, ollaan huomioitu, jos vaikka ja mitä. Mikään ei auta meitä. Neuvolassa puhuin asiasta ja terkkari sanoi nauraen että eihän tuolla mitään ole kun täälläkin noin on nätisti
Joo, oli se siellä, mutta entä nää muut hetket kun ei siellä neuvolassa ole ?Sanomattakin on selvää ettei tuon kanssa voi liikkua missään. Perhekerhokin taitaa mennä jäähylle. Siellä viimeksi puraisi toista lasta nenästä. Että minua ihan itkettää ja suututtaa etten saa tuota lasta aisoihin. Itseäni syytän. Mikä meillä on mennyt pieleen ? Mistä apua ? Onko tuolla lapsella jokin vika ja voiko häntä miten auttaa ? Vai olenko tehnyt jotain väärin ?
![[hali]](./images/smilies/gen126.gif "iso hali")
Lapsi on kuin duracell-pupu, aina liikkeessä.
Tai pienempi tyhjensi lelukorin ja leikkii sisaruksensa kanssa eväsrasialla ja kahdella muoviukkelilla. 
Sitten hän huutaa et "nyt ylös". Leikki jatkuu joskus pidempään ja joskus lyhempään. Eli roolileikit ja kotileikit on jo kovaa huutoa. Samoin leikit aikuisen kanssa onnistuvat yleensä. Geomac -tyyppiset rakenteluleikit ovat kovin rakkaita ja palikoilla tekee aikuisen kanssa huimia rakennelmia. Leikkejä on vaihtelevasti. Joku päivä kaikki menee sujuvasti ja sitten on niitä päiviä että energia menee huiskamiseen ja riehumiseen.
. Näen täysin itseni tuossa lapsessa ja isänikin yhden raivarin jälkeen vaan lakonisesti totesi, että "samanlainen jäärä se sinäkin olit tuon ikäisenä". Että joo, onneksi aika auttaa! Tähän liittyy myös se, että hän on ehdottomasti herkin ja tunteellisin näistä kolmesta, kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, niin hyvässä kuin pahassa. Meillä ei ole jätetty mitään tekemättä tai minnekään menemättä hänen kanssaan, koska tilanteita harjoittelemalla ja useilla toistoilla tuo lapsi yleensä huomaa miten kannattaa olla. Rasittavaa ja ärsyttävää se enimmäkseen ekaksi on, mutta kehitystä tapahtuu. Ja kyllä mustakin ihan ihminen tuli 
