Todella vaikea tilanne. Olen pitänyt tosi paljon hyvän ystäväni aviomiehestä. Siis pitänyt kaverina. Ikinä en ole ajatellut hänestä muuta kuin että on tosi mukava ja hyvä kaveri.
Nyt sitten hän kertoi että on korviaan myöten ihastunut minuun
Olin todella järkyttynyt, ja mietin miten tyhmä olen ollut. Ollaan yhdessä vitsailtu ties mitä, molemmilla on samanlainen huumorintaju ja nyt hän sitten haluaa jotain enemmän.
Minulla ei ole mitään aikomusta pettää miestäni tai kaveriani, enkä tunne mitään "romanttista" tätä miestä kohtaan. Hän haluaisi tavata minua salaa, vain jutellakseen rauhassa kuulemma. Sanoin suoraan että tunnen häntä kohtaan vain ystävyyttä, ja että jos haluaa tavata vain jutellakseen niin sitä ei ole tarve salailla kummankaan puolisolta.
Ihan paska tilanne. Tää on ollut yksi harvoista ystäväPARISKUNNISTA, jota meillä on. En halua menettää ystävääni, en tiedä pitäisikö hänelle kertoa. Miten tulee jatkossa sujumaan perheidemme väliset vierailut jne.. Vielä kun tämä mies pahentaa tilannetta sanomalla ettei pysty unohtamaan minua, miettii minua päivittäin jne. Mietin jo miten vaivautunut oloni tulee olemaan hänen tai vaimonsa seurassa jatkossa.
Tunnen etten itse ole tehnyt mitään väärää, enkä haluaisi tehdä jatkossakaan, mutten halua satuttaa ketään
Todella vaikea tilanne. Olen pitänyt tosi paljon hyvän ystäväni aviomiehestä. Siis pitänyt kaverina. Ikinä en ole ajatellut hänestä muuta kuin että on tosi mukava ja hyvä kaveri.
Nyt sitten hän kertoi että on korviaan myöten ihastunut minuun :shock: Olin todella järkyttynyt, ja mietin miten tyhmä olen ollut. Ollaan yhdessä vitsailtu ties mitä, molemmilla on samanlainen huumorintaju ja nyt hän sitten haluaa jotain enemmän.
Minulla ei ole mitään aikomusta pettää miestäni tai kaveriani, enkä tunne mitään "romanttista" tätä miestä kohtaan. Hän haluaisi tavata minua salaa, vain jutellakseen rauhassa kuulemma. Sanoin suoraan että tunnen häntä kohtaan vain ystävyyttä, ja että jos haluaa tavata vain jutellakseen niin sitä ei ole tarve salailla kummankaan puolisolta.
Ihan paska tilanne. Tää on ollut yksi harvoista ystäväPARISKUNNISTA, jota meillä on. En halua menettää ystävääni, en tiedä pitäisikö hänelle kertoa. Miten tulee jatkossa sujumaan perheidemme väliset vierailut jne.. Vielä kun tämä mies pahentaa tilannetta sanomalla ettei pysty unohtamaan minua, miettii minua päivittäin jne. Mietin jo miten vaivautunut oloni tulee olemaan hänen tai vaimonsa seurassa jatkossa.
Tunnen etten itse ole tehnyt mitään väärää, enkä haluaisi tehdä jatkossakaan, mutten halua satuttaa ketään :(