ysv-foorumi.com

[quote="Vieras"]
Elsi193 : paljon puremisessa on varmaan huomiohakuisuutta. Tätä kun tapahtuu etenkin isänsä kanssa ja silloin kun isä on läsnä. Yleensäkin lapsi käyttäytyy paremmin minun seurassa kuin isänsä. Siihen tulokseen olen tullut että isä ei huomioi poikaa tarpeeksi, tosin tämä on vain minun arveluni.[/quote]
:roll: joo, arvaa kun noi on koko pvn mun kanssa ihan nätisti ja isä tulee töistä, alkaa meno ja meteli...

Meillä asuu kanssa yksi tuollainen, intiaaninimeltään "hän joka kaikkeen koskee". En ole niinkään osannut pitää häntä ylivilkkaana, ennemminkin itsepäisenä oman tiensä kulkijana.
Hän puri ennen aina siskoaan erimielisyyksien tultua, itseasiassa en muista koska se loppui, ei hän kolmea ollut tainnut vielä keritä täyttää. Jotenkin kasvoi siitä ulos, tai ennemminkin niin, että alkoi pärjätä verbaalisesti isommalleen. Pikkuveljeään ei onneksi koskaan ole vahingoittanut.
Tää on kiukkupissaillut sängyt ja lattiat, huutanut kurkkusuorana tunnin putkeen, useampaan otteeseen, kun otti päähän ja väsytti. Pienempänä oli paljon suoraviivaisempaa tuo toiminta.
Meillä suurin ongelma on nyt se, että hän tekee niinkuin tekee, seurauksista viis. Hyväksyy siis mieluummin sen, että joka ikinen lattialla oleva lelu menee jäähylle, jolloin niillä ei voi leikkiä, sen sijaan, että siivoaisi muutaman lelun muiden kanssa paikoilleen.
Ihan olen itse tämän aiheuttanut, geeneilläni nimittäin :lol: . Näen täysin itseni tuossa lapsessa ja isänikin yhden raivarin jälkeen vaan lakonisesti totesi, että "samanlainen jäärä se sinäkin olit tuon ikäisenä". Että joo, onneksi aika auttaa! Tähän liittyy myös se, että hän on ehdottomasti herkin ja tunteellisin näistä kolmesta, kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, niin hyvässä kuin pahassa. Meillä ei ole jätetty mitään tekemättä tai minnekään menemättä hänen kanssaan, koska tilanteita harjoittelemalla ja useilla toistoilla tuo lapsi yleensä huomaa miten kannattaa olla. Rasittavaa ja ärsyttävää se enimmäkseen ekaksi on, mutta kehitystä tapahtuu. Ja kyllä mustakin ihan ihminen tuli :wink:

Nyt on tullut taas yö levättyä ja ajatukset vähän kirkkaammat. Kiitos viesteistänne. Kirjoitin eilen aika negatiivisesti. Tokihan meillä on paljon hyviä hetkiä. Eihän niitä ilman jaksaisi tuon lapsen kanssa. Hänessä on se ihana, rakastettava puolensakin. Hän tykkää paljon mussutella, olla sylissä, halia. Ja noita em. meillä paljon harrastetaankin. Sehän tässä on niin vaikeaa kun tuntuu ettei isompi sitten saa niin paljon huomiota ja syliä osakseen kuin tarvitsisi. Tämä pienempi vie meidän ajan täysin. Nyt kyllä tuo parivaljakko leikkii keskenään :) Tai pienempi tyhjensi lelukorin ja leikkii sisaruksensa kanssa eväsrasialla ja kahdella muoviukkelilla.

Kuten kerroin eivät lelut kiinnosta juurikaan, mutta illalla nukahti tuo rakas eväsrasia kainalossa ja unileluna se sitten oli.

FIINA : en kannata jäähypenkkejä. Silloin kun lapsi puree muita on pakko katkaista tilanne viemällä esim. kerhossa hänet eteiseen penkille. Muuta vaihtoehtoa en ole löytänyt. Kotona sitä käytetään todella vähän. Minustakaan 2v ei ymmärrä syy ja seuraus -suhteita.

Kyllä tuo varovasti kohtelee leluja ja ei riko minun tavaroitani. Tyhjentää kaapit, mutta katselee kaapin sisältöä hellävaroin. Mikään täystuho tuo ei siis ole vilkkaudestaan huolimatta. Mummolassa on myös vilkas, mutta ei sielläkään riko mitään. Säntäilee vain eestaas : laittaa hellan päälle, säätää videot, pyykkikoneen, astianpesukoneen ym. uusiin säätöihin ym. Tässä joulunaikaan ihastui kahteen pieneen posliinitonttuun ja niitäkin kohteli hellävaroin. On vain niin raisu kylässä ettei paljon häntä voi mukaan ottaa. Lähinnä liikunnallisesti siis.

Lapsi leikkii itsekseen toisinaan ja isomman sisaruksensakin kanssa. Ja mielestäni varsin kehittyneesti. Heillä on leikkejä joissa tämä 2v sanoo että mennään nukkumaan. Sitten otetaan peitto päälle ja pedataan lattialle tyynyistä sänky :D Sitten hän huutaa et "nyt ylös". Leikki jatkuu joskus pidempään ja joskus lyhempään. Eli roolileikit ja kotileikit on jo kovaa huutoa. Samoin leikit aikuisen kanssa onnistuvat yleensä. Geomac -tyyppiset rakenteluleikit ovat kovin rakkaita ja palikoilla tekee aikuisen kanssa huimia rakennelmia. Leikkejä on vaihtelevasti. Joku päivä kaikki menee sujuvasti ja sitten on niitä päiviä että energia menee huiskamiseen ja riehumiseen.

Päivärytmikin ollaan pidetty täsmällisenä ulkoiluineen ja unineen. Päivärytmin noudattamisessa ei ole ongelmia.

Olen jutellut asiasta avoimesti lähes kaikille keitä tapaan. Ystäväni kehoitti hakemaan apua myös ja sen kyllä teen. Neuvolasta ei apua saa vaikka asia sielläkin pöydälle vielä nostetaan. Näiden asioiden salailu ja piilotteleminen ei ainakaan johda mihinkään !

Elsi193 : paljon puremisessa on varmaan huomiohakuisuutta. Tätä kun tapahtuu etenkin isänsä kanssa ja silloin kun isä on läsnä. Yleensäkin lapsi käyttäytyy paremmin minun seurassa kuin isänsä. Siihen tulokseen olen tullut että isä ei huomioi poikaa tarpeeksi, tosin tämä on vain minun arveluni.

^peesiä... Siis minusta apn pienen "harmillisin piirre" on juuri tuo pureminen, onko se vaan huomiohakuista? 2½v ymmärtää hyvin että äiti ei ole häneen niin tyytyväinen kuin isosisarukseen... Pienempikin jo huomaa aikuisen käytöksen pienistä merkeistä ollaanko häneen pyytteettömästi iloisia ja tyytyväisiä vai onko hän riesa....

Jaksamista! [hali] Mun mielestä 2,5-vuotias on vielä aika pieni jäähypenkkiin, meillä ei ainakaan siinä vaiheessa vielä ymmärtänyt sen tarkoitusta.
Meidän 5v typy on samanlainen, duracell. Koko ajan touhuamassa jotain, koko ajan vaatii huomiota, koko ajan puhuu ja vaatii reaktioita. Nyt sujuu jo helposti, kun on isompi, mutta tuossa vaiheessa oli kyllä hommaa! Me tehtiin kodista semmoinen, että hän sai rauhassa touhuta ja touhuttiin mukana. Näytettiin, mitä voi tehdä jonkin kielletyn jutun tilalla. Tosin tuo on aina ollut sen verran varovainen, ettei ole kylässäkään tarvinnut ihmeemmin pelätä. Kauniisti osaa tavaroita pidellä, ikinä ei ole mitään mennyt rikki, kotona tai kylässä, siksi että tutkisi asioita. Sanoisin, että hillittömän työn tulosta on. Ja toki on hermoja kiristänyt, mutta kun on yrittänyt muistaa, että tuo on oma ihastuttava itsensä juuri tuollaisena. Seuraa vaativa.

Leikkiikö teidän lapsi, jos hänen kanssa leikkii? Ei tuon ikäinen ehkä vielä niin hyvin itsekseen leikikään. Tuo pureminen kuulostaa pahalta. Miten lapsi siihen itse suhtautuu? Ymmärtääkö, että se oikeasti sattuu? Onko häntä itseään loukattu niin, että tietäisi miltä se tuntuu?

Vaikeita asioita nuo ovat. Onko sinulla ketään, kenen kanssa jutella asiasta? Neuvolassa voisi yrittää ottaa asiaa uudestaan, tosissaan puheeksi. Tai sitten jokin perhekerhon vetäjä tms. ?

[quote="Vieras"]^ Niin, olispa joskus kylässä sylissä. Mutta kun tuo ei edes vierasta ketään :shock: Lapsi on kuin duracell-pupu, aina liikkeessä.[/quote]
Mutta olisko sun helpompi suhtautua häneen jos tää vilkas oliskin eka ja ajattelisit että sellaista tää on... lapset on vaan vilkkaita...

Meillä on niin vieraskoreita ujoja lapsia että... mut kyllä tosiaan nuo 2 ekaa on ehtinyt häistä läksiäisiin, onneksiaika kuultaa muistot...

^ Niin, olispa joskus kylässä sylissä. Mutta kun tuo ei edes vierasta ketään :shock: Lapsi on kuin duracell-pupu, aina liikkeessä.

Ja toki tilanne on vielä ressaavampi kun luonteet menee noin päin, toisinpäin niiden ollessa tilanne olis teille helpompi...

------meillä tuo eka oli ehkä se ehtivin ----- toka sitten, kolmas onkin itse tyyneys ja hiljaisuus kilokaupalla kitinää tosin... ja tää nelonen kyllä kotona ehtii, kylässä istuu sylissä vaan...

[hali]
Toivottavasti jollain viisaammalla on antaa jotain neuvoja.

Nimimerkistä jo selviää etten jaksa oikeasti nyt kysellä anonyymitunnuksia tms. Voimat on loppu ! Syynä siihen meidän nuorempi 2½v vilkas lapsi. Isompi on itse rauhallisuus eikä hänestä ole ikinä ollut mitään "harmia" muille lapsille eikä hän ole koskaan käyttäytynyt "epänormaalisti".

Tämä nuorempi sen sijaan on minusta "outo" tapaus : puree muita lapsia (ei joka lasta eikä aina), tuuppii, lyö, ronkkii kotona joka paikan, touhuaa kaikessa mihin pääsee. Eläimiä kohtaan on välinpitämätön. Kenenkään lemmikkiä ei onneksi ole torpannut. Yöt menee siten että lapsi heräilee tämäntästä. Hän tulee pinniksestä meidän väliin ja reuhkaa aikansa kunnes mies nostaa takaisin omaan pinnikseen. Taas nukkuu hetken, pian on jälleen meidän välissä. Eihän siinä pysty nukkumaan kun toinen potkii ja reuhkaa. Nukkuu tosin siinä, mutta minä ja mies ei :( Yöunet on n. 00:00-7:30.

Päiväunet ovat n. 2 tuntia. Niille nukahtaa itse sentäs. Mikään ei tunnu kiinnostavan. Ei lastenohjelmat, ei lelut. Ei varsinkaan nuo lelut :roll: Jotkut purkit on mielenkiintoisia ja niiden kanssa touhuaa jonkun hetken. Itse ei malta syödä. Lapsi pitää syöttää ja koko ajan pitää olla viihdykettä muutoin ei kestä paikoillaan. Tosin joskus syö itse ja ilman viihdykettä.

Nyt parhaillaan tyhjentää olkkarin pöytää :| Just meni eteiseen, ei nyt on jo vessassa. Kohta sammuttaa tietty telkkarin, repii isäänsä, saattaa purrakin, pissata sohvalle (on täysin päiväkuiva), tyhjentää keittiön kaappeja. Isompaa sisarusta äsken repi hiuksista, nipisti ja töni.

Olen täysin väsynyt tähän kaikkeen. En jaksa enää edes ajatella. Älkää hyvät ihmiset syyllistäkö minua. En ole kasvattanut mielestäni lapsesta tällaista tyrannia. Säännöt on, on rajat ja teot johtavat seuraamuksiin, mitä on mm. nurkka, jäähy jne. Huonoa käytöstä ei olla noteerattu, ollaan jätetty huomiotta, ollaan huomioitu, jos vaikka ja mitä. Mikään ei auta meitä. Neuvolassa puhuin asiasta ja terkkari sanoi nauraen että eihän tuolla mitään ole kun täälläkin noin on nätisti :roll: Joo, oli se siellä, mutta entä nää muut hetket kun ei siellä neuvolassa ole ?

Sanomattakin on selvää ettei tuon kanssa voi liikkua missään. Perhekerhokin taitaa mennä jäähylle. Siellä viimeksi puraisi toista lasta nenästä. Että minua ihan itkettää ja suututtaa etten saa tuota lasta aisoihin. Itseäni syytän. Mikä meillä on mennyt pieleen ? Mistä apua ? Onko tuolla lapsella jokin vika ja voiko häntä miten auttaa ? Vai olenko tehnyt jotain väärin ?