Kirjoittaja rapukeiju » 23.11.09 18:20
Ap kirjoitti:Minua harmittaa eniten tässä se, että suurin osa veloista on miehen itsensä ottamia ja osa sellaisia mihin en edes suostunut.
Tiesin, jo etukäteen ettei meillä ole kertakaikkiaan ole varaa sellaiseen. Tuolla anonyymipalstalla ollut bipo-juttu sai vähän miettimään,
että tämä voisi olla manian ( ?) oire. Jos tuollainen sairaus todetaan, autetaanko terveydenhuollossa myös tämän osalta vai jääkö nämä ihan omille
hartioille?
Täytyy yrittää uudestaan soittaa tuonne velkaneuvojalle. Aiemmin sellainen aika jo oli muttei mies suostunut lähtemään sinne ja minä en päässyt sairaiden lasten takia.
Työasiassa hän epäilee, että jos todettaisiin vaikka keskivaikea tai vaikea masennus, mikä on hyvin todennäköistä, ei hän halua vahvoja lääkkeitä eikä missään nimessä sairaslomaa tai tietoa
työnantajalle.
Vastaisin ensin tuohon käytännön kysymykseen, eli terveydenhuollon avusta raha-asioissa: maanikoiden rahasotkuja kyllä autetaan psyk.puolella selvittämään. Rahallista apua ei ole sieltä antaa, mutta monesti potilasta on neuvottu ja tuettu soittamaan paikkoihin, mistä on tullut velkaa otettua ja selvittämään asioita, esim. ihan selittämällä että tämmöinen sairaus on ja voisiko sopia maksujärjestelyistä (tai ei ole sitä sairautta aina pakko edes mainita, monesti "heikentynyt taloudellinen tilanne riittää"). Joskus on onnistuttu sairauden perusteella purkamaan jotain kauppojakin ihan ilman mitään lääkärintodistuksia, kun vaan henkilö on itse soittanut ja selittänyt mikä on tilanne. Ja lääkärintodistuksella sitten on jotain isompia asuntokauppojakin purettu, mutta niistä en ihan muista varmasti, että jäikö potilaalle jotain kuluja maksettavaksi. Joskus on potilaan kanssa yhdessä käyty velkaneuvonnassa tai patistettu menemään sinne. Eli tämän tyyppistä apua, mutta en tiedä koetko nyt teidän tilanteessa tämmöisen tarpeeksi nopeana apuna?
Kyllä sitä tilannetta nyt jotenkin pitäisi sille miehelle saada realisoitua, että mitkä ovat faktat ja mikä on hänen toimintaehdotuksensa tilanteen selvittelyyn. Ja kysyä, mitkä ovat ne hänen pelkonsa siinä lääkärille menossa ja siinä, että työnantaja saisi tietää hänen sairastavan jotain, että mikä siinä olisi niin kamalaa? Voit myös kertoa hänelle, että Suomessa ketään ei voida pakottaa käyttämään mitään lääkettä, ellei ihminen ole psykiatrisessa pakkohoidossa. Joten terveyskeskuslääkäri tai psykiatri ei voi velvottaa miestäsi käyttämään mitään lääkettä vastoin hänen omaa tahtoaan, jos hän sitä pelkää? Lääkettä toki varmasti suositellaan ja ymmärrän että se joitain ihmisiä pelottaa. Tästä pelostakin voi ihan suoraan puhua lääkärin kanssa ja esittää toiveen, että aloitettaisiin ihan pikkuhiljaa pienimmällä mahdollisella annoksella lääkitystä. Jos olo on nyt semmoinen, kuin kuvasit miehesi kertoneen, niin miten se lääkitys hänen mielestään voisi ratkaisevasti pahentaa tilannetta? (Tosin joidenkin masennuslääkkeiden aloitukseen liittyy ahdistuneisuuden lisääntyminen, mutta se on ohimenevä sivuoire.) Samoin sairasloman tarpeesta lääkäri varmasti myös neuvottelee potilaan kanssa ja ottaa, jos mahdollista, tämän toiveen huomioon siinä, "määrääkö" sairaslomaa vai ei. Kuulostaa että miehelläsi on kova pelko "ylikävelystä" ja oman päätäntävallan menettämisestä elämästään. Koita vielä kertoa hänelle, että niin ei asiat Suomessa toimi, vaan täällä potilaan oikeudet ovat erittäin hyvin turvatut. Ne voi vaikka lukea netistä Finlexin sivuilta ennekuin sinne lääkäriin menee.
[quote="Ap"]
Minua harmittaa eniten tässä se, että suurin osa veloista on miehen itsensä ottamia ja osa sellaisia mihin en edes suostunut.
Tiesin, jo etukäteen ettei meillä ole kertakaikkiaan ole varaa sellaiseen. Tuolla anonyymipalstalla ollut bipo-juttu sai vähän miettimään,
että tämä voisi olla manian ( ?) oire. Jos tuollainen sairaus todetaan, autetaanko terveydenhuollossa myös tämän osalta vai jääkö nämä ihan omille
hartioille?
Täytyy yrittää uudestaan soittaa tuonne velkaneuvojalle. Aiemmin sellainen aika jo oli muttei mies suostunut lähtemään sinne ja minä en päässyt sairaiden lasten takia.
Työasiassa hän epäilee, että jos todettaisiin vaikka keskivaikea tai vaikea masennus, mikä on hyvin todennäköistä, ei hän halua vahvoja lääkkeitä eikä missään nimessä sairaslomaa tai tietoa
työnantajalle.
[/quote]
Vastaisin ensin tuohon käytännön kysymykseen, eli terveydenhuollon avusta raha-asioissa: maanikoiden rahasotkuja kyllä autetaan psyk.puolella selvittämään. Rahallista apua ei ole sieltä antaa, mutta monesti potilasta on neuvottu ja tuettu soittamaan paikkoihin, mistä on tullut velkaa otettua ja selvittämään asioita, esim. ihan selittämällä että tämmöinen sairaus on ja voisiko sopia maksujärjestelyistä (tai ei ole sitä sairautta aina pakko edes mainita, monesti "heikentynyt taloudellinen tilanne riittää"). Joskus on onnistuttu sairauden perusteella purkamaan jotain kauppojakin ihan ilman mitään lääkärintodistuksia, kun vaan henkilö on itse soittanut ja selittänyt mikä on tilanne. Ja lääkärintodistuksella sitten on jotain isompia asuntokauppojakin purettu, mutta niistä en ihan muista varmasti, että jäikö potilaalle jotain kuluja maksettavaksi. Joskus on potilaan kanssa yhdessä käyty velkaneuvonnassa tai patistettu menemään sinne. Eli tämän tyyppistä apua, mutta en tiedä koetko nyt teidän tilanteessa tämmöisen tarpeeksi nopeana apuna?
Kyllä sitä tilannetta nyt jotenkin pitäisi sille miehelle saada realisoitua, että mitkä ovat faktat ja mikä on hänen toimintaehdotuksensa tilanteen selvittelyyn. Ja kysyä, mitkä ovat ne hänen pelkonsa siinä lääkärille menossa ja siinä, että työnantaja saisi tietää hänen sairastavan jotain, että mikä siinä olisi niin kamalaa? Voit myös kertoa hänelle, että Suomessa ketään ei voida pakottaa käyttämään mitään lääkettä, ellei ihminen ole psykiatrisessa pakkohoidossa. Joten terveyskeskuslääkäri tai psykiatri ei voi velvottaa miestäsi käyttämään mitään lääkettä vastoin hänen omaa tahtoaan, jos hän sitä pelkää? Lääkettä toki varmasti suositellaan ja ymmärrän että se joitain ihmisiä pelottaa. Tästä pelostakin voi ihan suoraan puhua lääkärin kanssa ja esittää toiveen, että aloitettaisiin ihan pikkuhiljaa pienimmällä mahdollisella annoksella lääkitystä. Jos olo on nyt semmoinen, kuin kuvasit miehesi kertoneen, niin miten se lääkitys hänen mielestään voisi ratkaisevasti pahentaa tilannetta? (Tosin joidenkin masennuslääkkeiden aloitukseen liittyy ahdistuneisuuden lisääntyminen, mutta se on ohimenevä sivuoire.) Samoin sairasloman tarpeesta lääkäri varmasti myös neuvottelee potilaan kanssa ja ottaa, jos mahdollista, tämän toiveen huomioon siinä, "määrääkö" sairaslomaa vai ei. Kuulostaa että miehelläsi on kova pelko "ylikävelystä" ja oman päätäntävallan menettämisestä elämästään. Koita vielä kertoa hänelle, että niin ei asiat Suomessa toimi, vaan täällä potilaan oikeudet ovat erittäin hyvin turvatut. Ne voi vaikka lukea netistä Finlexin sivuilta ennekuin sinne lääkäriin menee.
