Kirjoittaja Lila » 10.10.09 21:53
Ota niistä nyt ainakin valokuvia ennen kuin häipyvät.
Tosi vaikea sanoa, onko mitään tapahtunut, kuvauksen mukaan ei ainakaan mikään viittaa pahoinpitelyyn. Jos ne kuitenkin ovat muodoltaan kuin kouraisusta, niin ehkä ne voisivat olla aikuisen näpeistä jostakin tilanteesta, joka ei ehkä selvästi ole ollut mitään tahallista satuttamista tai kovakouraisuutta. Olisiko lasta kuitenkin saatettu riuhtaista jotenkin liian voimallisesti? Estää tekemästä jotain, pidätellä, raahata? Tällainen tilannehan ei välttämättä lapsen mielestä ole satuttamista, eikä mustelmien tuleminen välttämättä satu tiukkaa ja asiallista otetta enempää.
Musta tässä nyt kuulostaa oleelliselta, että sinulla vanhempana on herännyt huoli, etkä voi luottaa mustelmien olevan viattomia. Silloin asia kannattanee tarkistaa myös terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Jos sinä menet sinne tämän kertomuksen kanssa, niin eihän sinua silloin epäillä teon tekijäksi. Miksi ihmeessä kukaan veisi mustelmien vuoksi lapsen tarkistettavaksi syyttääkseen isovanhempia, jos olisi itse tehnyt lapsellensa pahaa? Tuo olisi niin uskomaton motiivi, että eihän sellaista kukaan usko tavallisesta vanhemmasta. Päinvastoin jos itse olisi joku puristelemalla ja riuhtomalla aiheuttanut mustelmia lapselle, niin tuskin silloin lääkäriin niitä mennään näyttämään.
En tiedä missä päin asut, mutta Helsingin ja muutaman muun pääkaupunkiseudun kaupungin asukkaat voivat soittaa terveyspalveluiden neuvontaan, josta voi anonyymistikin kysyä neuvoa.
Ja jos ja kun isovanhemmat eivät ole tehneet mitään tahallista pahaa lapselle, on erityisen tärkeää olla avoin tämän pelon suhteen sinnepäin. Meillä on ollut muutama tilanne, jossa on täytynyt miettiä mitä mummolassa on oikein tapahtunut. Lapsi esim. kertoi aivan järkyttyneenä, että mummi heitti lattialle. Kävin tapahtumaa lapsen kanssa läpi ja lupasin selvittää asian. Mummolta kyselin, että tapahtuiko jotain erityistä ja sitten kerroin, mitä lapsi oli sanonut. Mummo kertoi sitten, että lapsi oli saanut hänen sylissään itkupotkuraivarin ja potkaissut häntä vatsaan, jolloin hän oli noussut ylös sohvalta ja todella riuhtaissut lapsen vihaisesti lattialle. Mummo ei ollut uskaltanut tästä siinä tilanteessa kertoa tai ei osannut pitää sitä merkittävänä (kertoi osan kiistasta, jossa oli laittanut myös arestiin, mikä oli järkyttänyt lasta hänen mielestään enemmän). Mummo ei ollut sitten tajunnut miten pahasti lapsi oli pelästynyt tuota, mummo oli huutanut kivusta ja sitten vihaisena heittänyt maahan.
Ja tämä oli musta harmaa tilanne, ei viaton, mutta ei nyt suorastaan pahoinpitelykään, koska mummo oli puolustautunut. Hän ei pystynyt pitämään uhmakasta paikoillaan ja häneen sattui. Hänen keinonsa oli äkkiä päästä eroon potkivasta lapsesta. Ei ole oikein tehdä niin, ehkä se oli hätävarjelun liioittelua. Mutta en mä tiedä, olisinko itse vastaavassa tilanteessa voinut toimia yhtään sen paremmin. Paitsi minä olisin osannut heti turvata lapsen ja käydä tilanteen läpi. Lasta helpotti, kun sitten käytiin yhdessä mummin kanssa tämä läpi, mummo pyysi anteeksi, että ei tarkoittanut satuttaa tai pelästyttää lasta, että hän itse säikähti ja suuttui niin siitä kivusta. Annettiin se todeksi lausutuksi, että lapsi kohtasi järkyttävän kokemuksen, että mummi viskasi sylistä, kun toinen olisi tarvinnut turvallista rajaa raivolleen. Sitäkin mietittiin, että sohvalta noustessaan lapsi tippui / työnnettiin / heitettiin maahan alle metrin korkeudelta, maassa pehmeä villamatto. Ja että mummo ei osaa aina puhua asiaa heti lapsen kanssa, ei ole tottunut sellaiseen, mutta mummolle voi sanoa siitä.
Itse korostin mummolle, että aina pitää puhua nämä asiat, vaikka mitä tapahtuisi. Että en voi muuten luottaa, lapsi kertoo jo kuitekin kaiken mulle. Mummo on kertonut pelkäävänsä kauheasti, että tekee jonkun kohtalokkaan virheen, kun tiukkoja tilanteita tulee just voimakkaan leikki-ikäisen kiukkukohtauksissa. Hän sanoi, ettei voi sitten ottaa hoitoon, koska ei pärjää niille potkuille ja puremisille. Tämän on lapsikin ymmärtänyt, eikä ole enää potkinut mummoa. Muuten kyllä ihan kivasti tinttaroinut.
Ota niistä nyt ainakin valokuvia ennen kuin häipyvät.
Tosi vaikea sanoa, onko mitään tapahtunut, kuvauksen mukaan ei ainakaan mikään viittaa pahoinpitelyyn. Jos ne kuitenkin ovat muodoltaan kuin kouraisusta, niin ehkä ne voisivat olla aikuisen näpeistä jostakin tilanteesta, joka ei ehkä selvästi ole ollut mitään tahallista satuttamista tai kovakouraisuutta. Olisiko lasta kuitenkin saatettu riuhtaista jotenkin liian voimallisesti? Estää tekemästä jotain, pidätellä, raahata? Tällainen tilannehan ei välttämättä lapsen mielestä ole satuttamista, eikä mustelmien tuleminen välttämättä satu tiukkaa ja asiallista otetta enempää.
Musta tässä nyt kuulostaa oleelliselta, että sinulla vanhempana on herännyt huoli, etkä voi luottaa mustelmien olevan viattomia. Silloin asia kannattanee tarkistaa myös terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Jos sinä menet sinne tämän kertomuksen kanssa, niin eihän sinua silloin epäillä teon tekijäksi. Miksi ihmeessä kukaan veisi mustelmien vuoksi lapsen tarkistettavaksi syyttääkseen isovanhempia, jos olisi itse tehnyt lapsellensa pahaa? Tuo olisi niin uskomaton motiivi, että eihän sellaista kukaan usko tavallisesta vanhemmasta. Päinvastoin jos itse olisi joku puristelemalla ja riuhtomalla aiheuttanut mustelmia lapselle, niin tuskin silloin lääkäriin niitä mennään näyttämään.
En tiedä missä päin asut, mutta Helsingin ja muutaman muun pääkaupunkiseudun kaupungin asukkaat voivat soittaa terveyspalveluiden neuvontaan, josta voi anonyymistikin kysyä neuvoa.
Ja jos ja kun isovanhemmat eivät ole tehneet mitään tahallista pahaa lapselle, on erityisen tärkeää olla avoin tämän pelon suhteen sinnepäin. Meillä on ollut muutama tilanne, jossa on täytynyt miettiä mitä mummolassa on oikein tapahtunut. Lapsi esim. kertoi aivan järkyttyneenä, että mummi heitti lattialle. Kävin tapahtumaa lapsen kanssa läpi ja lupasin selvittää asian. Mummolta kyselin, että tapahtuiko jotain erityistä ja sitten kerroin, mitä lapsi oli sanonut. Mummo kertoi sitten, että lapsi oli saanut hänen sylissään itkupotkuraivarin ja potkaissut häntä vatsaan, jolloin hän oli noussut ylös sohvalta ja todella riuhtaissut lapsen vihaisesti lattialle. Mummo ei ollut uskaltanut tästä siinä tilanteessa kertoa tai ei osannut pitää sitä merkittävänä (kertoi osan kiistasta, jossa oli laittanut myös arestiin, mikä oli järkyttänyt lasta hänen mielestään enemmän). Mummo ei ollut sitten tajunnut miten pahasti lapsi oli pelästynyt tuota, mummo oli huutanut kivusta ja sitten vihaisena heittänyt maahan.
Ja tämä oli musta harmaa tilanne, ei viaton, mutta ei nyt suorastaan pahoinpitelykään, koska mummo oli puolustautunut. Hän ei pystynyt pitämään uhmakasta paikoillaan ja häneen sattui. Hänen keinonsa oli äkkiä päästä eroon potkivasta lapsesta. Ei ole oikein tehdä niin, ehkä se oli hätävarjelun liioittelua. Mutta en mä tiedä, olisinko itse vastaavassa tilanteessa voinut toimia yhtään sen paremmin. Paitsi minä olisin osannut heti turvata lapsen ja käydä tilanteen läpi. Lasta helpotti, kun sitten käytiin yhdessä mummin kanssa tämä läpi, mummo pyysi anteeksi, että ei tarkoittanut satuttaa tai pelästyttää lasta, että hän itse säikähti ja suuttui niin siitä kivusta. Annettiin se todeksi lausutuksi, että lapsi kohtasi järkyttävän kokemuksen, että mummi viskasi sylistä, kun toinen olisi tarvinnut turvallista rajaa raivolleen. Sitäkin mietittiin, että sohvalta noustessaan lapsi tippui / työnnettiin / heitettiin maahan alle metrin korkeudelta, maassa pehmeä villamatto. Ja että mummo ei osaa aina puhua asiaa heti lapsen kanssa, ei ole tottunut sellaiseen, mutta mummolle voi sanoa siitä.
Itse korostin mummolle, että aina pitää puhua nämä asiat, vaikka mitä tapahtuisi. Että en voi muuten luottaa, lapsi kertoo jo kuitekin kaiken mulle. Mummo on kertonut pelkäävänsä kauheasti, että tekee jonkun kohtalokkaan virheen, kun tiukkoja tilanteita tulee just voimakkaan leikki-ikäisen kiukkukohtauksissa. Hän sanoi, ettei voi sitten ottaa hoitoon, koska ei pärjää niille potkuille ja puremisille. Tämän on lapsikin ymmärtänyt, eikä ole enää potkinut mummoa. Muuten kyllä ihan kivasti tinttaroinut.