ysv-foorumi.com

[hali]

[quote="Rahaton"]
Minne kaikki raha uppoaa? Entisen elämän sotkujen maksuun, luottokorttivelan maksuun, lainoihin...eletään ulkoisesti hyvää elämää, mutta todellisuus on todella toista. Kuukaudesta viikko tai pari on sellaista että tilillä saattaa olla vain muutamia euroja rahaa.[/quote]

En osaa neuvoa. Jälkiviisana on liian helppo olla.
Jos on realisoitavaa omaisuutta, se kannattaa tässä vaiheessa muuttaa rahaksi.
Jos on esimerkiksi oma talo, sen myyntiä kannattaa harkita. Jos päivittäinen eläminen on noin tiukkaa, onko varaa elää sitä "unelmien taloa"?
En halua kuulostaa ilkeältä, mutta omassa lähipiirissäkin vastaavia tapauksia on viime aikoina tullut esiin. Silti pidetään kiinni kynsin hampain kalliista (velkaisesta) talosta, jonka pitämiseen ei oikeasti ole varaa.
Tai siitä uudehkosta autosta, joka on rahoitusyhtiön, ei edes oma. Siitäkin on kuukausittain melkoiset menoerät. Ja kaikenmaailman lehdet ja kerhot. Kaikki maksaa, joten ne pois. Ruokakauppaan menevä raha kannattaa jaksotella päiväkohtaiseksi. Ja sähkölaskut tarkistaa ja kilpailuttaa. Myös vakuutuksissa kannattaa kilpailuttaminen. Kerroit luopuneenne luottokorteista, viisas päätös!! Kirppareilta löytyy kelpo vaatetta, varsinkin jos lapset on kotihoidossa, ei muodin viimeisimmän tyylin mukaan kannata lapsiaan puettaa (jos en kyllä itse tee muutoinkaan).

Tsemppiä! Toivon todella että asianne selkiytyvät [hali]

[quote="Santti"]Mitenkäs velkajärjestely? Jos sen saisi, ei menisi kaiken maailman korkoihin rahaa, ja siinä jää kuitenkin ihan hyvin rahaa elämiseenkin. Mä en kauhean tarkkaan siitä tiedä, saako teidän tilanteeseen, mutta kannattaa sitä tiedustella, jos ette jo sitä ole tehneet. Ja sitten oli joku muunkin niminen, mikä se Takuusäätiö-homma olikaan... joku muu näistä osaisi varmaan paremmin kertoa.[/quote]
Jos miehellä on työpaikka, voi Takuu-Säätiö olla mahdollisuus. Meidän kokemuksia voi lukea esim. [url=http://ysv-foorumi.com/viewtopic.php?f=49&t=66847&p=1268444#p1268444]täältä[/url]. :)

Mitenkäs velkajärjestely? Jos sen saisi, ei menisi kaiken maailman korkoihin rahaa, ja siinä jää kuitenkin ihan hyvin rahaa elämiseenkin. Mä en kauhean tarkkaan siitä tiedä, saako teidän tilanteeseen, mutta kannattaa sitä tiedustella, jos ette jo sitä ole tehneet. Ja sitten oli joku muunkin niminen, mikä se Takuusäätiö-homma olikaan... joku muu näistä osaisi varmaan paremmin kertoa.

Tiedän tunteen! Meilläkin on ollut rahat niin tiukalla välillä. Mies töissä ja minä kotona kotihoidontuella. Periaatteessa miehellä ihan hyvät tulot mutta asuntolaina ja visalaskut veivät kaikki rahat. Nyt olen käynyt pari iltaa viikossa töissä ja kummasti on elämä helpottunut. Ilmapiiri kotonakin ihan toinen kun ei tarvitse joka penniä laskea. PAri iltaa viikossa ei meillä ole ollut vaikea järjestää. Mies hoitaa lapset kun olen töissä. Kannattaa harkita jos jotain työtä vaan saa. Välillä tuli aina sellainen uupumus, että ei pätkääkään kiinosta mitä laskuja siellä odottaa. Kun rahaa tuli tilille oli älytön homma soitella eri firmoihin että mitähän nyt on vielä maksettavaa ja voiko eräpäiviä siirtää. Perinnässä on ollut ihan liian monta laskua. Veronpalautuksia odotettiin kuin kuuta nousevaa ja silloin maksettiin laskuja niin paljon kuin pystyttiin. Toivottavasti saatte jotenkin asiat järjestymään! Voimia! :o)

Voisitko vähän tarkentaa, mitä tarkoitat tuolla "ulkoisesti hyvällä elämällä"?

Pienet lapset eivät yleisesti ottaen osaa ulkoisia puitteita arvostaa. He kaipaavat lämpöä ja läheisyyttä ja tietenkin katon päälle ja ruokaa pöytään. Jos esim. teidän iso asuntolaina on syynä ahdinkoon, niin harkitkaa muuttamista pienempään asuntoon tai vuokralle (jonne on mahdollista saada esim. tukea). Jos itte olette rahatilanteeen takia koko ajan atomeina, se tuskin voi olla välittymättä lapsiin.

Nämä seuraavat asiat voivat ollakin sulle jo tuttuja ja kenties käytössä. Ehkä sua auttaa kuulla ne kumminkin uudelleen.

Jos taas esim. asutte jo vuokralla ja luottokorttivelat jne on suurin ongelma, niin ne onneksi helpottavat ajan kanssa, kun vain saatte niitä pikkuhiljaa maksettua. Onneksi olette jo tuhonneet luottokortit, se olis ollut myös mun neuvo.
Sanoit, että erilaisia maksusuunnitelmia on tehty ja perintä on tuttua. Sitten tiedät, että perintä tulee erittäin kalliiksi. Jos laskujen maksuun ei ole rahaa, ota ajoissa yhteyttä laskuttajaan ettei lasku mene perintään. Yleisesti ottaen on halvempaa maksaa yhtä lainaa kuin useaa, joten jos velka on pankkiin niin kannattaa neuvotella yksi laina. Koroltaan kalleinta lainaa kannattaa maksaa eniten, ei suurinta.

Puhelinkulujen lisäksi voit kilpailuttaa sähkön (netissä) ja vakuutukset. Ruoasta ei tietenkään voi säästää loputtomasti, paitsi jos pärjää nälissään. Usein kuitenkin ruoasta säästetyt rahat on pennosia sen rinnalla, mitä muuhun elämään kuluu (tyyliin säästän euron ostamalla lenkkiä enkä kanaa, mutta puhelinlasku on 10€ isompi kuin viime kuussa).

Me ollaan totuttu "minulle heti kaikki tässä ja nyt" elämään, ja siksi on välillä ihan mahdottoman vaikea saada rahaa säästettyä. Esim. tunnustan heti, että minulle on vaikeaa saada rahaa säästöön jotain hankintaa varten, mieluummin ostaisin sen luottokortilla. Mutta viime syksynä otin itteäni niskasta kiinni ja aloin suunnitella meidän taloudenpitoa. Kun lopulta pääsee sinne "paremmalle puolelle" niin sitten on tosi hyvä olo, mutta se saattaa kestää kauan, useita vuosia. [hali]

[hali] On masentavaa joutua luopumaan kaikesta kivasta ja miettiä päivästä toiseen, miten rahat riittäisivät paremmin. Meillä on ollut samanlaista edeltävä vuosi, mutta nyt onneksi helpottaa hiukan. Vaikka raha ei tee onnelliseksi, sen puute saattaa tehdä onnettomaksi. Itse yritän keksiä ilonaiheina ilmaisista jutuista, kuten vaikka siististä kodista tai pikku retkestä lähimetsään. Asiat voisivat aina olla kurjemminkin. Olisiko helpompaa kuitenkin kertoa tutuille, miten asiat ovat? Kiemurtelu lisää stressiä vain entisestään. Kerroit teidän elävän ulkoisesati hyvää elämää - onko vielä jotain "turhaa", johon menee liikaa rahaa? Itse lopetin rahapulassani kaikki lehtitilaukset, kirjakerhojäsenyydet ja aloin ostaa vaatteita enemmän kirppareilta. Kilpailutin puhelinliittymän ja aloin leipoa leipää itse. Kaikki säästäminenkään ei auta, jos peruskulut ovat suuremmat kuin tulot. Me teemme nyt töitä urakalla, että saamme maksettua vuoden lainat pois - kaikesta luopumisesta huolimatta :( Luulen siis edes hiukan tietäväni, miltä sinusta tuntuu.

Kestämättömän köyhään elämäntilanteeseen on ainakin yksi tyly mutta mahdollinen ratkaisu: mene töihin. Jos et täyspäiväsesti, yritä löytää vaikka osa-aikatyötä. Muutama sata euroa kuussa helpottaisi elämää kummasti. Voimia arkeen!

OT: Ennen 80-lukua kieltäytyminen huvireissuta rahanpuutteen vuoksi ei ollut mikään häpeä, koska säästäväisyys oli arvossa ja rahaa perheillä niukasti. Nyt pitäisi olla rahaa reissata ulkomaita myöten, ajaa uudella autolla ja asua isossa omakotitalossa - vaikka sitten lainarahalla. Kurjaa. että tähän on tultu. 50-luvulla tehtiin töitä, jotta pysyttiin hengissä ja oli katto pään päällä. Nyt käydään töissä, että voidaan kuluttaa olan takaa. Jos kuluttamiseen ei ole rahaa työssä käymisestä huolimatta, ahdistaa, koska ei "kuulu joukkoon". (Tämä ei siis liity AP:n tilanteeseen vaan on ihan yleistä, yhteiskunnallista pohdiskelua)

Alkaa tämä ikuinen rahattomuus ahdistamaan. Tänäänkin olisi ollut ihanaa viedä lapset rannalle, mutta ei ole rahaa ostaa autoon edes sen vertaa bensaa että sinne pääsisi ajamaan. Muuta keinoa sinne menemiseksi ei ole.

Ystäväni ehdotti paikallista lasten "huvipuistoa" mutta jouduin kieltäytymään kun ei ole rahaa. Harmittaa lasten takia. Olen kotona kotihoidontuella ja mies on töissä.
Ystävät ja tuttavat kyselevät minne me reissataan lomilla, ja vastaukseksi saavat epämääräistä kiemurtelua. Ei meillä ole varaa mennä minnekkään ylihinnoiteltuihin perhekohteisiin maksamaan itsemme kipeäksi.
Hyvä kun saamme edes ruokaa ja vaatteet lapsille.
Maito on loppu, ja ennen perjantaita ei ole rahaa ostaa mitään. Ahdistaa juottaa lapsille pelkkää vettä. Jokainen leivänpala on tarkkaan mietitty että ne varmasti riittää.

Minne kaikki raha uppoaa? Entisen elämän sotkujen maksuun, luottokorttivelan maksuun, lainoihin...eletään ulkoisesti hyvää elämää, mutta todellisuus on todella toista. Kuukaudesta viikko tai pari on sellaista että tilillä saattaa olla vain muutamia euroja rahaa. Siihen ei kärsi kenenkään sairastua koska esim. antibioottikuurin osto voi olla ylivoimainen haaste. Perintätoimistot ovat todella tuttu kumppani meidän taloudessa. Maksusuunnitelmia on tehty useampaan firmaan. Lamako tämän teki ja miehen kuukauden työttömyys talvella? En todella tiedä vastausta ja jos tietäisin niin emme kai olisi tässä tilanteessa.

Lainata emme voi emmekä kehtaakkaan. Luottokortit olemme panneet pois ihan siitä syystä ettei se ole kuin rahojen etukäteen tuhlaamista, rahojen joita ei edes ole.

Itkettää, ja masentaa. Olen oikeasti kuin ladattu ase. Kireä ja ahdistunut.