ysv-foorumi.com

Soita rohkeasti perheneuvolaan vaan! He ovat sitä varten, että auttavat.
Pelkkä soitto ei rajuja toimenpiteitä tarkoita, vaan saat asian hoidon alulle.

Väsymys varmasti vaikuttaa miehesi käytökseen -olisi syytä pohtia, mistä se johtuu, onko elämässä liikaa kiirettä, masentaako -miten tilanne saataisiin muuttumaan?

Älä siis kummempia mieti, etsot perheneuvolan/neuvolapsykologin numeron ja soitat vaan! Ei tarvitse miettiä, mitä sanoo -sanot vaan mitä mieleen tulee! Kyselevät ja tarkentavat kyllä:)

Tsemppiä ja eikun luuri kouraan [hali]

Laita tänne sitten viestiä, kun asia etenee.

[quote="Tako"]Lasta ei saa [b]ikinä, missään tilanteessa lyödä[/b]. Se on rikos. Sinun on toimittava lastesi hyväksi ja lopetettava väkivalta, jossa miehesi ei ymmärrä menneensä liian pitkälle.

[b]Lyöminen ei kasvata ketään. Se opettaa vain lyömään.[/b] Ei lapsi ymmärrä lyömisen syyn ja seurauksen suhdetta. Hän ymmärtää vain, että fyysinen koskemattomuus ei ole pyhää.
[/quote]

Juuri näin! Jos lapsi oppii kotoa mallin, että aikuinen saa lyödä lasta, tulee lapsestasi todennäköisesti myös lyöjä omassa perheessään aikuistuttuaan. Jonkun on oltava rohkea ja katkaistava tällainen kierre!

Tunnen lapsen, joka oli kertonut terveydenhoitajalle äitinsä lyöneen häntä. Th otti yhteyttä lapsen kotiin ja sos. viranomaisiin ja asia saatiin hoidettua niin kuntoon, että äiti pystyi lopettaa lastensa lyömisen. Uskon, että fyysisen väkivallan lapsia kohtaan pystyy halutessaan lopettamaan, kunhan asiaan puututaan oikeasti vaikka sitten rankimman kautta.

Jos tuntuu, että tuntemattomiin viranomaisiin on vaikea ottaa yhteyttä,voit myös soittaa neuvolan th:lle ja kertoa hänelle lyhyesti tilanteesta. Hän osaa sitten ottaa ohjat käsiin ja hoitaa asiaa eteenpäin.

[hali]

Lasta ei saa [b]ikinä, missään tilanteessa lyödä[/b]. Se on rikos. Sinun on toimittava lastesi hyväksi ja lopetettava väkivalta, jossa miehesi ei ymmärrä menneensä liian pitkälle.

Lyöminen ei kasvata ketään. Se opettaa vain lyömään. Ei lapsi ymmärrä lyömisen syyn ja seurauksen suhdetta. Hän ymmärtää vain, että fyysinen koskemattomuus ei ole pyhää.

Lähde liikkeelle tästä linkistä:

http://www.nettiturvakoti.fi

[hali]

Itse olisin nostanut oikein kovasti hattua äidilleni, jos hän olisi aikanaan vaivautunut suojelemaan minua väkivaltaisilta aikuisilta. Vaan ei.

Eli tee asialle jotain lastesi vuoksi.

[hali]

[quote="heino"]Ehdottamasti vaadit miehesi keskustelmaan perheneuvolaan tms tahon luo, joka antaa konkreettisia neuvoja noihin tilanteisiin, jossa hermojen mennessä tapahtuu fyysistä kuritusta. Kannattaa ehkä olla yhteydessä etukäteen siihen tahoon, tiedustella heidän kantojaan ja ohjeitaan.
.....
Asiallisen keskusteluyhteyden puuttuessa turvakoti on varmasti myös hyvä vaihtoehto. Saat itse etäisyyttä asioihin, ammatti-ihmisten apua tilanteen kartoitukseen ja tueksesi sekä ehdottomasti lapsille väkivallattoman ympäristön ja selkeän viestin, että et hyväksi heidän satuttamistaan - kenenkään, edes oman vanhemman toimesta.[/quote]

heinoa komppaan. Voimia tilanteeseen ja rohkeutta toimia! [hali]

Voi ei, mikä vastaanotto sinulla on ollut äitisi luona! Olen todella pahoillani puolestasi! [hali]

Edellisten peesissä voisin arvuutella, että varmaankin juuri sukupolvien kasvatuskäytänteiden erosta on kyse, ja juuri siitä, että "omaa pesää ei mustamaalata". Tuo järjetön uskomus, joka tänäpäivänäkin mahdollistaa aivan uskomatonta käytöstä perheen sisällä. :(

Ehdottamasti vaadit miehesi keskustelmaan perheneuvolaan tms tahon luo, joka antaa konkreettisia neuvoja noihin tilanteisiin, jossa hermojen mennessä tapahtuu fyysistä kuritusta. Kannattaa ehkä olla yhteydessä etukäteen siihen tahoon, tiedustella heidän kantojaan ja ohjeitaan.

Jos miehesi ei suostu lähtemään, kerro, että fyysinen rankaisu on laissa kielletty ja seuraava vaihtoehto on rikosilmoitus.
Onko miehelläsi muuten kaikki hyvin? Ei uupumusta? Tyytyväinen yleensä omaan elämäntilanteeseensa? Onnellinen?
Näihin ei todellakaan tarvitse vastata. Vain pohdiskelua varten heittelen kysymyksiä.
Vaikea kuvitella, että elämäänsä tyytyväinen ja onnellinen ihminen tiuskisi, halveksuisi, olisi ärtynyt, vihainen jne lähimmilleen. :(
Usein paha olo, mistä se ikinä sitten onkaan lähtöisin, heijastuu ensimmäisinä niihin lähimpiin. :(


Asiallisen keskusteluyhteyden puuttuessa turvakoti on varmasti myös hyvä vaihtoehto. Saat itse etäisyyttä asioihin, ammatti-ihmisten apua tilanteen kartoitukseen ja tueksesi sekä ehdottomasti lapsille väkivallattoman ympäristön ja selkeän viestin, että et hyväksi heidän satuttamistaan - kenenkään, edes oman vanhemman toimesta.

Voimia! [hali]

Voi apua sun äitiä :(

Voimia! Hae apua, tilanne ei ole normaali!

[hali]

Olet tosiaan vaikeassa tilanteessa. Koeta pitää mielessä, että sinä olet tässä oikeassa, ei miehesi tai äitisi. Olen itse huomannut, että äidilläni on tapana asettua mieheni puolelle asiassa kuin asiassa, aina. Ei ulkopuolinen koskaan tunne suhteen koko kuvaa ja tilannetta, ei edes oma äiti vaikka niin usein kuvitteleekin ja siksi näitä "hyviä neuvoja" jakelee.

Turvakoti tai perheneuvola voisi olla hyvä paikka saada vähän ulkopuolista perspektiiviä asiaan. Vähän kuin alkoholistilla, että saisit sen sun miehen käsittämään mitä hän tekee. Jos hän saisi jotain muita keinoja rangaista lapsia, niin ei tarvitsisi turvautua väkivaltaan. Sun mieheltä nämä muut keinot on ilmeisesti hukassa? Onko häntä itseään kuritettu paljon lapsena/nuorena? Osaako hän itse puhua omista tunteistaan vai onko vähän takalukossa?

Joku ammattilainen varmasti osaisi antaa tuon ikäisille sopivia "rangaistusvinkkejä", ja kun neuvot tulisivat ulkopuoliselta niin ehkä niiden painoarvo olisi miehellesi suurempi? Ja ylipäätään se, että kyllähän lapset tappelee, voi niiden antaa välillä itsekin selvittellä välinsä.

En missään nimessä kannata lasten fyysistä kurittamista, mutta tiedän omasta kokemuksesta että kun sen kerran ottaa käyttöön niin tavasta voi olla vaikea luopua (nimimerkillä meidän lapsi puree meitä ja muita, enkä saa sitä millään kuriin ja pahimmillaan olen antanut sormille luunapin. Ja kun sen "pään" on kerran avannut niin yhtäkkiä huomaa, miten tuota tekis mieli käyttää useamminkin rangaistuksena vaikken koe mitenkään olevani väkivaltainen).

Voimia! [hali] Surullista ja ärsyttävää, että äitisi vähättelee asiaa. Mutta niin kuin enuuna sanoi, kyse on varmaankin sukupolvierosta. Tsemppiä asian eteen päin viemiseen!

*

*hali*

Voi kulta, tosi ikävä lukea tuo että edes äidiltäsi et saa tukea :( Mutta eipä se ainutlaatuista ole, kyse on varmaan paljolti sukupolvierosta. Ei ole ainutlaatuista sekään että äiti on tyttärensä eroa vastaan henkeen ja vereen vaikka mikä olisi, koska "minäkin olen vaan kestänyt". Kun ei ole ollut tapana puhua perheen asioista muille, eikä puolisosta pahaa, vaikka se tekisi mitä... se oman pesän likaaminen kun tuntuu tuolla vanhempien sukupolvella olevan väkivaltaa pahempi synti :cry: Tämä nyt vain kömpelönä yrityksenä lohduttaa että se vika ei todellakaan ole sinussa! Jaksamista, ja rohkeutta hakea apua, toivottavasti saat sitä jostain [hug]

Eilisen epidosin jälkeen juttelin oman äitini kanssa asiasta (livenä, en puhelimessa) , menin hänen luokseen itkuisena lapset kainalossa kun en tiennyt minne mennä.
Äitini vähätteli asiaa ja sanoi etten voi olla näin herkkänahkainen, kyseessä on kuitenkin hyvä ja rakastava isä, ja lapset ei siitä kuulemma mene rikki jos joskus kurittaa.
Luulin saavani tukea äidiltäni mutta hän asettuikin mieheni puolelle. Sanoi etten saa missään nimessä tehdä mitään radikaalia joka mustamaalaisi miestä, pahoinpitelijäksi syyttely on niin iso juttu ettei sitä muutaman läpsäisyn ja tukistuksen takia kannata, eikä saa mennä tekemään.
Kysyin että meneekö mieheni kasvojen säilytys lasten henkisen hyvinvoinnin edelle, äitini sanoi ettei minun lapsillani ole mitään hätää ja käski minun mennä itseeni.


Itse olen sitä mieltä että mieheni ei ole koskaan ollutkaan hyvä eikä rakastava isä, aina vihainen tai ärtynyt lapsille, ei tee heidän kanssaan mitään ja väsyneenä käy fyysisesti käsiksi. Mutta sellaisia miehet kuulemma on, eikä siitä voi mieltään pahoittaa.

Eli sieltäkään en saanut tukea. Seuraava askel on sosiaalitoimi. Luulen niin. Jos löytyisi naista tehdä se. Olen todella surullinen. :(

Kokeile ajatusleikkiä: mitä tekisit, jos pahoinpitelijä olisi joku muu kuin lasten oma isä? Tekisitkö rikosilmoituksen? Päästäisitkö sellaista ihmistä valvomatta lastesi lähelle?
Vaatii hirveästi voimia uskaltaa nousta väkivaltaista ihmistä vastaan, mutta juuri se sinun pitää nyt tehdä. Ei mitään lopullista päätöstä mistään tarvitse tehdä eikä lopullisia liikkeitä. Riittää, että viet tällä erää lapset sellaiseen paikkaan, jossa heitä ei lyödä ja menet itse heidän turvakseen mukaan. Ja katsot sitten sieltä käsin ajan kanssa, mikä tilanteenne on. Turvakoti on hyvä paikka tällaiseen. Siellä on ammattilaisia miettimässä asiaa kanssasi. Ja sieltä pääsee sitten takaisin kotiinkin, kun se on ajankohtaista.

En tiedä missäpäin Suomea asutte. Jos pääkaupunkiseudulla, niin suostuisiko sun mies mahdollisesti puhumaan jonkun muun miehen kanssa tästä?
[url]http://www.miessakit.fi/fi/lyomaton_linja[/url]

Edellytys minkään tyyppiselle toiminnan muuttamiselle vaan on oma halu. Jos sitä ei ole, niin ainoa mahdollisuus on mun mielestä lähteä pois väkivaltaisesta suhteesta. Sinuna ottaisin itse jokatapauksessa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin miehesi väkivaltaisuuden takia.